maanantai 13. tammikuuta 2014

Ups

Bloggailu on nyt aika pahasti jäänyt. Väitän kyllä, että syynä on ollut hyvin pitkälti ihan se yksinkertainen asia, ettei minulla ole ollut oikeastaan tietokonetta vaan kännykällä vain olen hoitanut asioita, ja blogit ei oo kännyllä niin kivoja lukea eikä varsinkaan kirjoittaa... Niin näin nyt sit kävi. Noh, en usko että kukaan kärsi vakavia vammoja.

No mitä sitten kuuluu? Hyvää kai. Tai siis, elämä on mallillaan, on töitä ja tekemistä vapaa-ajalle yllin kyllin. Tietysti sit tulee nämä first world problemit mitä voi valittaa ja vinkua kun ei ole muutakaan. Tällä hetkellä ei kyllä tee mieli vinkua mistään vaikka olo on vähän väsynyt ja semmoinen... Meh. Uskoisin kyllä, että juuri satanut lumi piristää meikäläistäkin kunhan pääsen lumeen temuamaan koirien kanssa.

Niin, tulipa hommattua toinen koirakin. Vertti sai pikkusiskon, lapinporokoira Viiran






Viira on jo iso tyttö, 9kk ja ekat juoskut oli just. Kylläpä ne kasvaa nopeasti... vastahan mä hain sen kotiin ja se oli niin pieni, ettei sille mennyt edes Vertin pentupanta vaan piti pikkuvauvojen panta käydä ostamassa kaupasta. Panta oli niin pieni, ettei se mennyt kunnolla edes Vertin kuonon ympäri.

Onneksi koirat ovat tulleet erittäin hyvin toimeen keskenään, Viira sai lähestyä Verttiä jo heti ekana päivänä. Vertti on hyväksynyt Viiran läsnäolon ja lähentelyt suht mukisematta, pari kertaa kun pienen riehu on alkanut käymään voimille, Vertti pakeni sänkyyn/sohvalle ennen kun Viira sinne pääsi. Mutta toisaalta, kesällä Vertillä ei ollut niin paljoa energiaakaan leikkiä pennun kanssa kun sairasteli sen verran. Pienen säikähdyksen antoi melkein 40 asteen kuume eräänä päivänä, mutta mitään syytä kuumeelle ei koskaan löytynyt. Antibioottikuuri auttoi ja elämä jatkui, syksyllä Vertti virkistyi suorastaan silmissä ja normalisoitui. Nyt se vetää aivan samaan tahtiin kuin Viirakin, tosin Viira ei ole samanlainen reikäpää kuin Vertti ja pohdiskelee asioita kun Vertti syöksyy pää edellä joka paikkaa tehden ensin ja pohtien vasta sitten.


Syksyllä aloitettiin Vinjan kanssa myös uutta harrastusta, nimittäin kärryillä ajoa.


Vinja nyt tosin on opetettu ajolle jo kauan ennen mua mutta mä en ole sillä koskaan ajanut ja eka kerta mun aikana kärryjen edessä meni kans niinkin hyvin että jouduttiin riisumaan kärryt ja taluttamaan hevonen pois kun ei vaan osannut kääntyä :D Onneksi sekin sitten muistui sieltä jostain ja ollaan nyt päästy aika paljonkin kruisailemaan.

Hypittiin me muuten esteitäkin pitkästä aikaa


Nyt oli vähän enemmän meidän tasoinen hyppytunti niin kivaa oli molemmilla :) ollaan löydetty valmentaja, joka on todella mukava ja meidän tasolle hyvä, saan hyviä vinkkejä ja opin itsekin taas asioita ihan uudestaan. Pikkasen on nimittäin urautunut mun ratsastus kun ensin sen noin 10 vuotta ratsastuskoulussa tunneilla, joista varmaan ainakin 8 samalla opettajalla ja sitten sen jälkeen melkein neljä vuotta vain puskailua. (aloitin muuten ratsastamisen noin 21 vuotta sitten, hurjaa! silloin tosin en käynyt ratsastuskoulussa tai tunneilla vaan naurettavan onnellinen hymy naamalla istuskelin isovanhempien naapurin hepan kyydissä minkä sain palkkana kun tein heille vähän tallitöitä) Välillä kyllä tuntuu että pitäisi ehkä osata enemmänkin näillä vuosilla mutta noh, ajatellaan positiivisesti ja että me ei olla niitä huonoimpia varmaankaan kuitenkaan :D


Käsityösaralla on ollut tooooooodella hiljaista. Sain yhden myssyn valmiiksi talveksi minkä aloitin noin vuotta aiemmin... Ei vaan ole nyt inspiroinut oikein mikään.


Aluksi koin paljon huonoa omaatuntoa siitä, etten ole neulonut kunnes totesin että IHAN SAMA, minä neulon just silloin kun se tuntuu siltä. Nyt ei ole tuntunut, joten en ole neulonut. Eihän sitä taas tiedä mitä lopputalvi ja kevät tuo tullessaan.