Läträtään vedellä

Viime viikonloppua edeltävä muutama päivä tuli vietettyä ystäväni mökillä parin muun ystävän ja koirien kanssa. Aah, koskaan en ole osannut kaivata järvenrantamökkiä mutta on se vaan kiva kun voi mennä lillumaan veteen jos huvittaa... Verttikin otti suuren ilon irti kun mukaan oli pakattu Se Maailman Paras Frisbee jota piti hakea vedestä uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan...

 Pari eeppisintä hyppyä laiturilta, ystäväni puolivuotias lapinkoiranarttu Donna katseli silmä kovana miten homma toimii... Ei tosin itse uskaltanut loikkia samalla tavalla kun tämä meidän vesipeto. Ja joku vielä joskus sanoi ettei lapinkoirat pidä uimisesta, olen kyllä hyvin nohevasti eri mieltä. Mutta eipä meidän merileijonalla (tai järvileijona se kai oikeastaan on) ole kohta pohjavillaa kun on kaikki jouduttu nyhtämään pois - takkujen muodossa. En käsitä miten kolmesta uivasta lapinkoirasta ainoastaan mun koiralle tulee takkuja... Toisaalta, eipä häntä haittaa tämmösillä keleillä että on vähän kevyempi turkki.

Muuten mökillä vaan grillattiin ja pelattiin Aliasta ja Bang!ia. Bang! oli kyllä äärimmäisen koukuttava peli, pitäisi semmonen jostain hankkia mutta eivät pirulaiset ole tuoneet sitä Suomeen. Me pelasimme korteilla, joissa tekstit oli italiaksi ja englanniksi! Toisaalta varsinkin ne italialaiset termit olivat niin hienoja että vielä unissaankin huudettiin MANCATO!

No, kotiin oli palattava ja arki aloitettava. Vielä viikonloppu lööbailua ja sitten hihat heilumaan ja tallille siivoamaan. Olin nääs buukannut meikäläisella ja näille mökilläkin olleille ystävilleni karsinoiden pesuprojektin. Ja mehän jynssättiin. Maanantaina saatiin kolme boksia pestyä, keskiviikolle jätimme loput kolme + boksien ulkopuolet. Ja koska en ilmeisesti saanut touhuta tarpeeksi, keskiviikkoaamun vietin vanhempieni luona -yllätys yllätys- siivoamassa. No okei, kyllä se kämppä mistä muutetaan pois on kiva olla kunnossa... iltapäivällä tosin toinen ystävistäni oli tullut kipeäksi joten kaksistaan jynssäsimme illalla ne loput kolme boksia, niiden ulkoseinät ja pesimme ikkunat. Ja työn tulokset näkyivät kyllä heti.

Myönnettäköön että tämä oli kyllä yksi pahimmista, mutta se on jollain kierolla tavalla kovin palkitsevaa kun näkee muutoksen. Yläosa siis pesty ja uskoisin kaikkien näkevän mikä osa on pesemättä :o)

Sauna olisi nyt poikaa, mutta ettepä usko miten hyvältä jäätelö maistui urakan jälkeen kotimatkalla!

Nakkitarina

Olipa kerran pieni tyttö jonka teki kovasti mieli nakkeja. Se oli kummallista, tyttö kun ei juurikaan pitänyt nakeista. Mutta mieli teki kuitenkin, ja halu kasvoi päivä päivältä kunnes eräänä aurinkoisena aamupäivänä hän kaupassa ollessaan nappasi koriinsa pussillisen prinssinakkeja. "Voi", pieni tyttö ajatteli, "voi nämä nakit ovat varmasti herkullisia!"

Kotiin saapuessaan tytöllä oli jo kova nälkä. Mutta mitä ihmettä sitä söisi nakkien kanssa? Eivät ne sellaisenaan vie nälkää pois. Tyttö muisti pakastimessa olevan pussin ranskalaisia ja päätti paistaa ne nakkien kanssa makoisaksi annokseksi. Uunin lämmetessä tytölle tuli kuitenkin tylsää. Tyttö päätti tehdä jotain, mitä ei ollut ennen tehnyt. Muistinsa varassa hän nappasi nakit kulhoon, otti veitsen mukaan ja istuutui tuolille kulho sylissään. Hän otti yhden nakin käteensä, tutkaili sitä ja sip sup veitsi kävi. Hän nappasi toisen nakin ja sip sup, mutta tällä kertaa jokin meni pieleen ja nakki lensi vieressä odottavan koiran kitaan. Sip sup, tyttö jatkoi nakkien muotoilemista veitsellä. Tehdessään viimeisiä nakkeja tyttö kuuli miten uuni naksahti merkkinä siitä että oli lämmin, joten hän nappasi vielä veistämättömät nakit ja viskoi ne koiran kitaan ja sipsutti keittiöön kulhonsa kera. Tyttö nosti uuninpellin esiin ja kaatoi nakit siihen ranskalaisten kera. Pelti meni uuniin ja munakello asetettiin soimaan tasan kahdentoista minuutin kuluttua.

Kellon pärähtäessä soimaan tyttö nousi tietokoneensa ääreltä ja kipaisi keittiöön katsomaan mitä uunissa tapahtui. Ja voi mitä sieltä nousikaan esiin!

Oli pieniä kukanmuotoisia nakkeja

 (tai ainakin ne yrittivät olla)

Oli perinteisiä mustekalanakkeja

Oli pikkuisia pingviininakkeja

 (nää onnistui huonoiten, toi oikeanpuolimmaisin on kaiketi "paras")

Sekä iloisia rapunakkeja.

Tyttö oli kovin riemuissaan. Hän kokosi nakit ja ranskalaiset lautaselleen ja istahti syömään.

Mutta pettymys oli karvas. Tyttö ei pitänyt nakeista, ne olivat kuin olivatkin pahoja. Ranskalaisetkaan eivät olleet hyviä. Tyttö oli kovin, kovin pettynyt. Hän syyti ruoat koiran kitaan, joka taas oli kovin onnellinen.

Sen pituinen se.

Tämä tarina sisältää fiktiota.

Samaa pskaa päivästä toiseen... Not.

Kotiuduin eilen vihdoin oltuani viime viikosta asti "lomalla" ystävieni luona. Aloitimme "lomani" käymällä Luonnontieteellisessä museossa piiiiiitkästä aikaa kun olin voittanut joskus aikoinani sieltä pari vapaalippua. Kassalla ollut mies katseli vapaalippuja huvittuneena että olivat ne juu aika vanhoja :) Mutta väliäkös tuolla, käypiä lippuja olivat siltikin. Visiitti oli informatiivinen ja meillä oli todella hauskaa, varsinkin Mirkun kanssa kun laiteltiin ihmisen ja lehmän luurangon osasia "oikeille" paikalleen. Että lehmillä on sitten siivet :) ja meikäläisellähän oli se biologia 10, ihan oikeasti...

Lahjatavarakaupassa oli vaikka mitä ihanaa ja mukaan tarttuikin pari juttua. Löysin todella söpön pienen valokuvakehyksen jonka koristeena komeili lehmä. Lisäksi ostin itselleni (ja kaverilleni samanlaisen) lastenkirjan Kauheasta Lepakosta

Taustalla näkyy viikonlopun ajanvietettä.

Kirja on aivan ihana, herttainen, söpö, karvainen ja runomitassa pieni tarina. Ja mainitsinko että pidän lepakoista? Käyn sisäistä kamppailua itseni kanssa pidänkö tämän itse vai annanko veljentytölle. Alan kyllä vahvasti kallistumaan päätöksen pitää kirja itse jos vaikka mun luo tulee joskus lapsivieraita. 

Opetin myös ystävälleni kuinka tehdä niitä aikaisemmin postaamiani sanomalehtikynsiä, päätin näet tehdä uudet kerta olivat jo niin kuluneet meikäläisellä heinätöistä ja ties mistä. Ystäväni teki ihan "tavis" sanomalehtikynnet, itse hyökkäsin sunnuntaihesarin sarjakuvasivulle saksien kanssa.

Kynsistä tuli mielestäni tosi hauskat, pari meni vähän pieleen kun kuvan kohdistaminen oli yllättävän hankalaa :P Tällä kertaa tosin havaitsin ongelman: paperi tahtoi tarttua kynteen kiinni. Oliko kyseessä erilainen kynsilakka kuin mitä käytin viimeksi vai desinfiointiaine, en tiedä. Mutta paperit lähtivät ihan asiallisesti kun varovasti otti pois apuna märkää vanua. Testasimme myös että tekniikka toimii myös mustesuihkutulostimella tulostetuille papereille vaikka muste olikin "vanhempaa" (eli siis seissyt paperissa jo päivätolkulla) joten nyt tällä tekniikalla kynsien koristelulla on vain taivas rajana!

Viikonloppu meni mukavasti leffoja (tai no, lähinnä Supernaturalia) katsoessa ja lautapelejä pelatessa. Sain siinä tuoksinassa virkkuukoukunkin käteen ja koska Mario oli ollut puheenaiheena aikaisemmin niin lopputulos oli sen mukainen.

Eilen sitten kun kärsin jo lievää leffa-/lautapelikrapulaa istahdin ystäväni tietokoneelle kuulokkeet päässä koko päiväksi piirtämään hänen piirtopöydällään. Rakastuin kyllä sillä istumalla ja nyt sitten mietinkin, miten tässä muutenkin huonossa rahatilanteessa saisi jostain hommattua oman piirtopöydän...

Tällaisen leidin sain tuherrettua.

Tänään sitten koitti arkinen aherrus ja aloitin sen siivoamalla olohuonetta. Ja olo on taas sen mukainen. Taidan mennä tekemään vohveliraudalla itselleni toastin, enkä tällä kertaa ajatuksissani länttää sitä juustoa suoraan kuumalle raudalle. Uskokaa meikäläistä, se ei kannata.

Lankaa ja heinää

Toissapäivänä päätin ottaa härkää sarvista ja värjätä elämäni ensimmäistä kertaa lankaa. Ostin Novitan TicoTicoa luonnonvalkoisena ja sitten värihyllylle valitsemaan oikeaa pakettia. Värinä oli mielessä pinkki tai vastaava kummitädin sukkia varten. Luin eri pakettien tekstejä monen monta kertaa ja hyllystä lähti mukaan Nitorin yleisväri, aniliininpunainen. Ei muuta kuin lanka vyyhdille ja ja värilientä tekemään. Ajattelin vähän oikoa lämmityksessä yms. jotta väri ei olisi niin intensiivinen, saa nyt nähdä vaikuttaako se värin tarttuvuuteen.

No, jokatapauksessa koska koskaan ei voi olla tarpeeksi fiksu, tökkäsin vyydin väriaineeseen ihan vapaassa muodossa ja hämmensin soppaa vielä kauhalla, kirjaimellisesti. Ensi kerralla vois laittaa sen vyyhdin kiinnikin.

Siinä menikin sitten loppuilta selvitellessä kerälle sitä epämääräistä myttyä mikä keitoksesta nousi. Annoin tietysti kuivua ensin. Noh, aina oppii jotain uutta.

Eilen oli sitten heinätöiden vuoro tallilla jotta olisi talveksikin hevosille jotain syötävää.

Kuvista ei oikein näy kasojen korkeutta mutta tuo iso pölkky on kattoparru :) 

Kun oli koko päivän laittanut paaleja latoon, heinää löytyi paikoista joihin luulin ettei se olisi päässyt... Mutta tulipahan hepoille syötävää. Kummallista oli kyllä se, että juuri kun oltiin saatu yksi kuorma juuri purettua niin suoraan ladon viereen kurvasi jäätelöauto kuin tilauksesta! Ai että maistuikin hyvälle suklaajäätelö sillä hetkellä...

Uutisia käsissä

Tänään kävimme Vertin kanssa kastroinninjälkeisessä haavatarkissa, ja hoitaja varmisti että haava on parantunut hyvin. Sen tosin jo tiesinkin ainakin osittain, Vertti on viimeiset kolme päivää ollut ihan normaali (Vertti siis leikattiin kaksi viikkoa sitten tiistaina) ja juossut kuin viitapiru kun olen päästänyt sen vapaana remuamaan. Vertillä oli myös leikkiseuraa koko juhannus joten jos se nyt kotona sitten nukkuu vähän enemmän niin en ihmettele yhtään :)

Lakkailin myös kynsiä tänään taas ja kliksuttelin itseni youtubeen saamaan inspiraatiota että mitä lakkaisi, olen marmorikynsiä tehnyt nyt useampia ja koska se on niin pitkäkestoista puuhaa, päätin kokeilla jotain helpompaa ja löysinkin videon kuinka tehdä Sanomalehtikynnet.

Että nyt meikäläisen kynsissä vilkkuu sanoja sunnuntaihesarin ulkomaanuutisista.

Jos jotakuta kiinnostaa tämmöiset tehdä eikä jaksa/halua youtubeen mennä niin tässä ohjeet pähkinänkuoressa:

Lakkaa kynnet valkoisella tai vaaleanharmaalla lakalla (muista kunnon pohjalakka, itse käytän Trindin Nail Hardeneria) ja anna kuivua kokonaan. Laita pieneen kuppiin esim. yskänlääkemittaan desinfiointiainetta tai nestemäistä käsidesiä ja revi sanomalehtipalat valmiiksi paloiksi. Liota työstettävää kynttä desinfiointiaineessa noin 5 sek. (tästä löysin myös ohjeen jossa jotkut liottavat sen sanomalehtipalan siellä desinfiointiaineessa, mutta henk koht kynttä liottamalla se sanomalehti ei sottaa sitten muita paikkoja niin paljoa) ja paina sanomalehti kynnen päälle, rullaile sormella päältä jotta mustetta tarttuu joka puolelle. Poista lehdenpala, anna kuivahtaa ja lakkaa kirkkaalla päällyslakalla päälle ja voilá: Sanomalehtikynnet.
Tarvikkeet: aluslakka, valkoinen kynsilakka, kirkas päällyslakka, desinfiointiainetta/nestemäistä käsidesiä, pieni kuppi ja sanomalehti.

Jos mustetta tarttuu sormiin niin niistä pääsee topsilla ja asetonilla nopeasti eroon :)

Juhannusneuleita

Tässä onkin Juhannus mennyt mukavasti sisätiloissa vaikka kyllä sitä välillä piti nokka tuonne uloskin työntää.

Mutta koska olen viettänyt aikaa ystävieni luona jossa asuu myös kaksi koiraa ja yksi kissa (ja tähän soppaan lisätään vielä meikäläisen oma koira) on combo niin hurja ettei uhreilta voida välttyä. Tällä kertaa kovan kohtalon sai kokea eräs lankakeräni, jonka olin ottanut mukaan tehdäkseni mummolleni tossut kylmiä ilmoja varten.

 

Kyllähän tuosta kerästä varmaan vielä häthätää tossut tekisi (tein jo yhden mallikappaleen eikä siihen lankaa mennyt paljoa mutta tossu on liian iso) mutta pitäisi purkaa kaikki tuo punainen pois... Ja langastahan on jo leikattu irti reilu metrin pätkä ällöttävää verellä tahriutunutta lankaa jonka ystäväni kaivoi pentukoiransa kidasta. Kissa oli kuljettanut langan paikkaan x, josta pentu oli saanut langan kiinni paikassa y jossa se söi tuoretta lihaluuta suoraan pakastealtaasta. Että näin. Henk. koht. tämä episodi vähän ehkä latisti tunnelmia kun olin suunnitellut tossuista niin söpöt mutta ei auta muu kuin saksia kaikki likaantunut lanka pois tämän ennen puhtaanvalkean kerän päältä. Ajatuskin kammoksuttaa paljonko lankaa joutuu sitten heittämään pois...

Noh, tekevälle sattuu niin sanotaan.

Onneksi kuitenkin tämä on toistaiseksi ainoa eläinten kynsiin päätynyt lanka. Sain tehdä ihan rauhassa (muutaman kissan tassunheilautuksen ja napakan kuonoon näpäytyksen jälkeen) seuraavaksi toivottavasti valmistuvaa isohkoa projektiani ja se edistyykin ihan mukavasti. Sain myös annettua ponchon ystävälleni mutta koska olen hätäinen ja kuva siitä piti saada heti, pakotin hänet hienovaraisesti avaamaan paketin ja laittamaan uuden vaatekappaleensa päälle että pääsen nettiin jakamaan kuvan siitä :D

Yksi "hirviöistä" pääsi myös mukaan kuvaan.

Olen melko tyytyväinen tähän, siinä on kyllä virheitä omaan silmään niin että sattuu ja neuleohjeen kuvassa mustaa oli enemmän kuin tässä meikäläisen versiossa mutta hällä väliä, lahjan saaja ihastui yllätyslahjaansa ja on siitä kovasti kiitellyt. Ihanaa kun saa annettua jotain sellaista josta toinen oikeasti pitää ja tulee käyttämään!

Sain myös otettua kuvan uusimmista ihanista villasukistani. Täytyy aloittaa jo seuraavat että on sitten talvella tarpeeksi sukkia. Totesin että pakko on tehdä kaikki omat sukat koska niitä en ole hävittänyt... Hommasin just 30cm pyöröt sitä varten että sukkien tikuttelu voisi olla nopeampaa.

Näiden sukkien ohje löytyi Ullasta enkä muuttanut sitä muuten kuin varsien pituutta ja varvasosan kavennukset. Lankana oli Nallen ihana karpaloinen. Sukat oli kyllä tarkkaa työtä koska lankaa ei jäänyt jäljelle juuri ollenkaan... Mutta parempi niin, eipä jäänyt pientä kerää pyörimään lankalaatikon pohjalle. 

Ovet avautuu

Hei, olen Riikka ja päätin avata blogin pälätyksilleni, touhuilleni ja tuotoksilleni :)

Aloitetaan vaikka siitä millasilla kätösillä täällä kirjoitellaan. Olen aivan hurahtanut lakkaamaan kynsiäni marmoritekniikalla ja vaikka se onkin välillä melko hermoja raastavaa eikä lakkakokoelma ole meikäläisellä laaja (nämäkin ovat äiteen lakkoja), tällä tavalla kynsistä saa mielenkiintoiset ja erilaiset. Nyt on oikein karkkivärejä kesän kunniaksi :)

Näillä nakkisormilla siis mennään. 

Tällä hetkellä on kesken muutama neuletyö mutta fiilis neuloa on hyvä kun sain kaksi pitkäaikaista ja yhden lyhytaikaisemman projektin valmiiksi ihan äskettäin.

 

Tämä on se lyhytaikaisempi projekti. Äitee toivoi tanssiharrastukseen sukkia, joissa on kantapää ja varpaat paljaana mutta sukkaa peittämään päkiä. Näistä olen myös erityisen ylpeä koska ne ovat eka neuleprojekti, jonka olen ihan itse suunnitellut. Palmikkoon löysin inspiraatiota neuleohjekirjasta ja muuten sukat tulivat omasta päästä ja työn edetessä mittaillen. Napit löytyi mummon varastosta ja koska samanlaisia ei ollut tarpeeksi, käytin kahta erilaista. Ah, lapsoseni~ Toivon vaan kovasti että menevät käyttöön eikä kaappiin.

Eilen sain valmiiksi itselleni sukat ja tänään ponchon palelevalle ystävälleni syntymäpäivälahjaksi. Sukat odottavat että saisin ne kuvattua ja poncho pyörii pesukoneessa jonka jälkeen se menee pingotukseet ja siitä lahjapakettiin. Ystävän synttärit ovatkin jo 29. pvä joten ei sen tarvitse hirveän kauaa sielä homehtua :)

Nyt on muutenkin hyvä neulomistuuli päällä ja klikkailinkin Ravelryssä pari työtä jonoon, saas nähä milloin saan ne tehtyä. Tällä hetkellä keskeneräisinä on möbius-huivi ystävälle, tossut mummolle ja sormikkaat veljen vaimolle. Niin vähän? Voi ei, ihan kauhea fiilis aloittaa uusi työ! Voisin oikeasti yrittää saada nuo ensin alta pois... Ja kerrankin alottaa uutta vasta kun vanhat on jo tehty.