Tammani sieraimista henkii lämmin kesätuuli. Sen pohjattomista suklaasilmistä kuvastuu viisaus ja suusta pilkistää ruohotukku.

Nyt meillä on kyllä ollut niin upea talvi ja kevät Vinjan kanssa, että on pakko jakaa se teidänkin kanssa. Voisin vaikka jakaa meidän koko yhteisen tarinan, joten ne joita ei heppajutut kiinnosta, kannattaa lopettaa lukeminen tähän :D

Ensimmäinen ottamani kuva Vinjasta, vieressä näkyy Oskarin kylki

Vinjan tapasin ensimmäistä kertaa kun toin edellisen hevoseni Oskarin samalle tallille. En mä silleen tuntenut sitä, muutamia kertoja kävin Vinjan ja sen silloisen ylläpitäjän/vuokralaisen kanssa maastossa. Keskityin Oskariin ihan täysillä, olinhan vihdoin saanut sen oman hevoseni jota olin jo niin kauan halunnut ja pelkästään Oskaria odotin 1,5 vuotta ensimmäisestä ostotarjouksesta. No, kohtalo pisti sitten kuitenkin sormensa peliin, ja 4kk myöhemmin helmikuussa Oskari mursi jalkansa tarhassa ja se oli pakko lopettaa.  Tietysti masennuin, olihan Oskari minulle niin rakas enkä tiennyt jatkanko enää hevosharrastusta. Kuitenkin rupesin sitten katselemaan netistä uutta hevosta itselleni ja olin jo melkein lähdössä Ruotsista hakemaan erästä sopivaa ehdokasta, kun talliltamme eräs hevosenomistaja soitti minulle olisinko kiinnostunut ylläpitämään Vinjaa. Edellinen ylläpitäjä oli lopettanut, eikä omistajalla ollut aikaa hoitaa sitä, joten se oli siinäkin jo pari kuukautta seissyt tyhjänpanttina. Ajattelin, etten minä siinä mitään häviä ainakaan jos kokeilen.

Varovasti alettiin tutustua toisiimme ja Vinja oli aivan päinvastainen kaikin tavoin mitä Oskari oli ollut. Kuitenkin alettiin ehkä pikkuhiljaa tulla juttuun, aika paljon oli kyllä meillä molemmilla vielä opittavaa toisistamme. Kevät ja kesä mentiin silleen jotenkuten. Päätin sitten myös ostaa Vinjan, halusin että hevonen on minun ja että minä itse vastaan päätöksistä eikä tarvitse sitte miettiä mitä mieltä omistaja on tai muuta vastaavaa. Vähän aikaa omistajan kanssa väännettiinkin kättä hinnasta ja ehdoista, mutta saman vuoden syksyllä sitten saatiin lyötyä kaupat lukkoon ja vielä vähän myöhemmin minusta tuli virallisesti Vinjan omistaja.

Tässä vaiheessa tosin Vinja osoitti sen, ettei luota minuun pätkääkään. Koko talvi ja kevät ja alkukesä menikin sitten taistellessa ja opetellessa. Välillä rankan päivän jälkeen itkin satulahuoneessa itsekseni että mitä ihmettä oikein tuli tehtyä, kun hevoseen ei saa mitään kontaktia ja ratsastusreissut oli yhtä stoppailua, pystyynhyppimistä, pukittelua ja ojaan peruuttelua.

Kaikesta huolimatta päätin jatkaa valitsemallani tiellä ja pistin neidille selkeät rajat mitä saa tehdä ja mitä ei. Itsekin opin siinä samalla monen monta kertaa, mitä EI kannata tehdä kun Vinja hermostuu. Vinja on kuitenkin iso ja vahva tamma, eikä ole yksi eikä kaksi kertaa kun olin aivan valmis myymään sen pois, mieluiten lihoiksi. Kevät sitten tehtiin ihan hurjasti töitä sen yhteisen sävelen löytämiseksi ja ehkä jotain pientä tulosta alkoikin jo olla, mutta en voinut vielä edes toivoa moista ja niinpä vein Vinjan kesälaitumelle toiselle paikkakunnalle miettimään asioita samalla kun itse mietin asioita toisaalla.

Ilmeisesti hengähdystauko teki meille molemmille vain hyvää, koska loppukesästä kun Vinjan kesäloma päättyi, alkoi olemaan ihan uusi ääni kellossa. Vinja alkoi selkeästi seuraamaan minua ja minun ohjeita ja ratsastuslenkitkin muuttuivat miellyttäviksi kun ei tarvinnut joka risteyksessä ottaa aikalisä että mihin suuntaan oltiinkaan menossa. Aloin itsekin luottamaan Vinjaan ihan eri tavalla, ja vaihdettiinkin syksyllä satula rungottomaan ja alkutalvesta pystyin ratsastamaan rauhallista ravia löysällä ohjalla maastossa, mikä oli ennen mahdotonta. Tuntui aivan uskomattomalta että vaikka kerran Vinjan kanssa pudottiinkin ojaan kun erehdyttiin polun sijainnista umpihangessa, Vinja kuitenkin uskoi että minä vien hänet ehjänä perille eikä kyseenalaistanut enää reittivalintojani. Talvi oli aivan upea, käytiin monta kertaa kahlailemassa hangessa ja aloitettiin pulkkaratsastuskin (hiihtoratsastusta pulkalla) ja hienosti meni!

Nyt kesän korvalla edelleen opetellaan vielä asioita yhdessä, mutta se yhteinen sävel tuntuisi löytyneen. Viime päivinä olen vain ratsastellut pitkiä maastoja ilman satulaa ilman minkäänlaista hötkyilyä ja nauttinut Vinjan kanssa säästä. Aina välillä toki mennään päästelemään, ratsastajan kanssa ja ilman.

Kohta alkaa taas laidunkausi ja Vinja pääsee samalle laitumelle samojen kavereiden kanssa kuin viime vuonna. Tietysti rehellisyyden nimissä ei vieläkään kaikki päivät meillä ole seesteisiä ja toimi täydessä yhteisymmärryksessä, mutta nyt sentään luotamme toisiimme että viemme itsemme ja toisemme turvallisesti perille, yhdessä.

Extreme Makeover

Kevät on muutosten aikaa. Yksi jos toinenkin asia on ehtinyt muuttua.

Ei tosin mitään radikaalia, koulussa hommat etenevät ja nyt olen saanut mielestäni aika paljon aikaiseksikin. Hommat ehti jopa loppua kesken niin tässä menneellä viikolla ompelin säkkituoliini uuden päällisen ostamastani kankaasta

Kamalan vaikea saada säkkituolista mitenkään päin edustava kuva! :D senpä vuoksi jätin sen "ennen" kuvan pois, se kun oli vain semmoinen epämääräinen ruskea möykky... Joten teidän täytyy vaan uskoa, että se oli RUMA. Semmoinen p*skan ruskea, kaiken pölyn ja karvan keräävä läjä. Ugh. Ostin sen joskus halvalla juurikin mielessä tämä uuden päällisen tekeminen, mutta Sitä Oikeaa Kangasta ei vaan tuntunut löytyvän... Ja jos löytyi, sen hinta oli 70e/metri joten jäi ostamatta... Säkkituoli siis häpesi vain nurkassa aina sietäen meikäläisen mulkoilua sen rumasta ulkomuodosta. Sitten sattui niin, että onnekkaiden sattumien kautta sain tätä kangasta suht edullisesti ja se tuntu ja ulkonäkö ihastutti mua (halusin ehdottomasti kuviollista) joten siitä se sitten syntyi. Ostin samalla samaa kangasta myös ruskeana (vaikka just haukuin ruskean lyttyyn... ei vais, se säkkituolin ruskea oli vaan tosi ruma) ja siitäkin olisi jotain tarkoitus tehdä, mutta mitä, se on vielä arvoitus...

Harmaatakin jäi vielä, saa nähdä mitä kivaa siitä keksin... Tietsikkapöydän tuoli kyllä ehkä kaipais uutta kangasta, hmmmm....

Mutta kuten sanoin, koulussa ehti hommat loppua koska sain huonekaluja valmiiksi tai sellaiseen pisteeseen, ettei niitä voinut enää tällä hetkellä jatkaa.

Tämän keinutuolin aloitin jo viime vuoden puolella muistaakseni, siitä purettiin kaikki pois ja aloitettiin ihan alusta. Homma eteni hyvällä sykkeellä ja olin mielissäni kun huomasin että pystyin ihan itse tekemään päätöksiä ja ne olivat jopa oikeita, eikä kouluttajan tarvinnut kuin välillä neuvoa työvaihe mitä en ollut koskaan tehnyt tai sitten antaa mielipiteensä tai asiakkaan ohjeita. Tämä kuitenkin tökkäsi selkänojaan, kun kangas loppui kesken. Sitä sitten tilattiin lisää, joskin tilaamisessa meni hetki ja sitten odoteltiin. Aloitin välissä uuden projektin, kangas ehti tulla mutta uutta projektia jatkettiin loppuun asti kunnes sain tämän tehtyä pois kiusaamasta, oikein häiritsi kun se kiikkasi milloin missäkin ilman selkänojan kankaita. Noh, loppu hyvin kaikki hyvin ja asiakaskin vaikutti olevan mielissään ja kyseli kovasti että mitä kaikkea tuolin sisään kätkeytyy. Tässä keinutuolissa oli kyllä yksi parhaimmista keksinnöistä, paino tuolla istuimen pohjassa etureunassa! Selkänoja on niin iso ja painava että tuoli muuten keikkaa todella takakenoon itsekseen ollessaan, mutta pari rautapalikkaa istuimeen niin pysyy kauniisti pystyssä.

No se projekti, joka tuli keinutuolin tielle, olikin sitten vähän isompi...

Osittain aloitettu purkaminen, sohva joka oli melkoisenkin paljon kärsinyt edellisessä elämässä. Tässä ei mitään muuta säilytetty alkuperäisenä kuin runko ja selkänojan 21 joustinta. Eikä se vieläkään ole valmis, asiakas ei ole valinnut kangasta niin enempää ei tässä vaiheessa voi tehdä. Tuo valkoinen kangas on lakanakangasta, jolla liinasin sohvan ettei vanut sun muut pakene vaan tuohon on helppo laittaa sitten kangasta päälle, ja ehkä joskus tulevaisuudessa joku toinen verhoilija kiittää kun tarvitsee vain kankaat vaihtaa eikä kankaiden mukana tule kaikkia vanuja, mene ja tiedä. Mutta tähän meni aikaa, tässä oli paljon semmoisia työvaiheita mitä en ollut ennen tehnyt tai sitten vain harjoitellut jotain pientä niin isossa mittakaavassa tekeminen oli paljon hitaampaa.

Nyt on koulussa viikko vähän rauhallisempaa, pääsiäisen jälkeen kuulemma taas rysähtää. Sillä välin aion vain nauttia säästä ja viettää ylimääräisen ajan tallilla. Siellä on niin mukava olla, ja sielläkin huomaa kevään muutokset: joka paikka on täynnä irtoavaa hevosenkarvaa...

Talven rauhaa

...tai sitten ei. Koko talvi on mennyt erittäin kiireisesti joko koulussa tai tallilla. En ole kyennyt juuri mihinkään ylimääräiseen, kaikki neulomiset yms. on jäänyt todella pahasti mutta jouluksi pyöräytin pikaisesti pari pipoa koulukaverilleni pientä korvausta vastaan. Lisäksi "kakkubisnes" näyttäisi saaneen tuulta alleen kun tilauksia alkaa tippua tappavan tasaiseen tahtiin. Katsotaan nyt kuin likan käyp :)

Mistään uusista neulomuksista tai yritelmistä ei ole kuvaa paitsi uutukaisesta karvahatustani

Tykkään kyllä kovasti, tehty Dropsin ohjeella Rocky Mountain ja löytyy Ravelrystä jälleen kerran. Ohjetta en muuttanut, neuloin Novitan Kelolla (halvennuksesta sai sitä alle puoleen hintaan) ja yksi kerä riitti yhteen myssyyn, jäi pieni nöttö ylikin. Reunat on tehty Sirdar Snuggly Snowflake chunkystä, ja rehellisesti sanottuna en virkannut ohjeen mukaan vaan vähän sinne päin. En siis laskenut silmukoita tai mitään.

vähän lähikuvaa palmikoista lätsässä

 

Palmikot oli todella helppoja ja nopeita tehdä kun oli paksu lanka ja vain yhtä silmukkaa piti siirrellä. Neulomisjärjestys oli mulle vaan tosi outo, ensin niskasta otsalle ja sit päälaelta korvaläpät alas. Mutta toimii, pitäs vaan kehittää joku systeemi millä silmukoida sivut vaikka samoin tein kiinni koska mun sen sauman ompelujälki on... noh, rumaa. Onhan se nurjalla puolella eikä se näy mutta _silti_.

Rehellisyyden nimissä täytyy myös myöntää, ettei hattu ole kuvassakaan vielä ihan valmis, haluan tehdä (kuten ohjeessa) korvalapuista pitkät narut ja tupsut päähän. mutta kun nyt hiihtolomalla oli kerrankin aikaa istua koneella niin päätin päivittää nyt tänne ettei sitten se taas jää ja jää. 

Ohjeeseen kuuluu myös tumput ja koska ihastuin palmikkoon syvästi nyt kun näin livenä miltä se näyttää, aion myös ne neuloa kunhan löydän lisää Keloa jostain alelaarista, eihän sitä nyt VOI hyväksyä että tumput ois eri sarjaa. Täytynee yrittää haalia kaksi kerää, en jotenkin jaksa uskoa että yksi riittäisi molempiin tumppuihin. Tai sitten se riittää ja "joudun" neulomaan vielä toisenkin tämmöisen kotsan vaikkapa lahjaksi kaverille joka mielistyi kovin sen ulkonäköön myöskin.

Ja sitten niitä kakkuja. Mitään omia kakkuja ei ole tarvinnut tehdä, kaksi tilauskakkua kyllä. Ensimmäinen meni Zylkenen juhliin.

Kakun design on otettu Zylkenen paketista, mielestäni se toimi oikein kivasti kakussa. Täytteenä jälleen kerran pätkismoussea, en kohta osaa muutakaan tehdä 8D Päälliset sokerimassaa, kokeilin semmoista vaniljanmakuista ja tätä oli ehdottomasti mukavempi työstää! Tuntui ihan purkalta käsissä enkä tarvinnut yhtään tomusokeria. Käytän kyllä silikonialustaa mutta yleensä joudun siinäkin vähän tomusokeria käyttämään. Tein myös pari koristetta Zylkenelle

Vaikka he eivät kakkuun päässykään, uskon että toivat iloa missä ikinä olivatkaan sitten.

Toinen tilauskakku tuli ystäväni yhdistyksen perustajaisiin, he perustivat Pääkaupunkiseudun Cosplayharrastajat Ry:n (tai jotain sinne päin, nimestä en ole varma mutta jotain tuollaista se varmaankin oli) ja kakkuun he toivoivat maskottiaan

Ja koska kyseessä on säästötuote, koristeissa on Zylkene-kakun jämäsokerimassat. Valkoista hommattiin varuilta vähän lisää, mutta muuten samoilla mentiin. Kokeilin myös ihan uutta tyllaa noihin ruusukkeisiin/kukkiin, ja pidän siitä. sillä tyllalla ei kyllä oikein mitään muuta voi tehdä mutta hällä väliä. Täytteenä tässä kakussa oli marianne-mangotäyte.

Ylihuomenna alkaakin sitten seuraavan tilauskakun pakertaminen ja kuulostelin että keväästä tulee kiireinen ylioppilaskakkuineen.

Hiihtoloman alussa huomasin itsestäni erään ominaisuuden. Tajusin, etten missään tapauksessa ole laiska, minulla on vain tarmon kohdistamisongelma. En millään jaksanut siivota tai pakata matkustamista varten enkä oikein pyykkiäkään olisi jaksanut tehdä mutta pakko se oli, sen sijaan oikein tarmokkaasti tein kaksi tuntia syntymäpäiväkorttia hevoselle. Kyllä, hevoselle.

 

Lakas Lenni Lokinpoika täytti 20v joten piti häntä muistaa arvoisellaan tavalla. Renny ei siis ole oma hevoseni vaan ystäväni hevonen, yksi maailman parhaista hevosista. Ikävä kyllä en itse ehtinyt paikalle juhliin mutta toivottavasti kortti oli mieluisa! Kimppaan hommattiin myös hänelle lahja jonka toivon myös kelvanneen :)

Näihin lumitunnelmiin on hyvä lopettaa, on siinä pienellä koiralla työtä kun hankikantoa ei ole ja silti pitää sinne hankeen päästä!

koira siis seisoo hangessa toim. huom. ;)