Läträtään vedellä

Viime viikonloppua edeltävä muutama päivä tuli vietettyä ystäväni mökillä parin muun ystävän ja koirien kanssa. Aah, koskaan en ole osannut kaivata järvenrantamökkiä mutta on se vaan kiva kun voi mennä lillumaan veteen jos huvittaa... Verttikin otti suuren ilon irti kun mukaan oli pakattu Se Maailman Paras Frisbee jota piti hakea vedestä uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan...

 Pari eeppisintä hyppyä laiturilta, ystäväni puolivuotias lapinkoiranarttu Donna katseli silmä kovana miten homma toimii... Ei tosin itse uskaltanut loikkia samalla tavalla kun tämä meidän vesipeto. Ja joku vielä joskus sanoi ettei lapinkoirat pidä uimisesta, olen kyllä hyvin nohevasti eri mieltä. Mutta eipä meidän merileijonalla (tai järvileijona se kai oikeastaan on) ole kohta pohjavillaa kun on kaikki jouduttu nyhtämään pois - takkujen muodossa. En käsitä miten kolmesta uivasta lapinkoirasta ainoastaan mun koiralle tulee takkuja... Toisaalta, eipä häntä haittaa tämmösillä keleillä että on vähän kevyempi turkki.

Muuten mökillä vaan grillattiin ja pelattiin Aliasta ja Bang!ia. Bang! oli kyllä äärimmäisen koukuttava peli, pitäisi semmonen jostain hankkia mutta eivät pirulaiset ole tuoneet sitä Suomeen. Me pelasimme korteilla, joissa tekstit oli italiaksi ja englanniksi! Toisaalta varsinkin ne italialaiset termit olivat niin hienoja että vielä unissaankin huudettiin MANCATO!

No, kotiin oli palattava ja arki aloitettava. Vielä viikonloppu lööbailua ja sitten hihat heilumaan ja tallille siivoamaan. Olin nääs buukannut meikäläisella ja näille mökilläkin olleille ystävilleni karsinoiden pesuprojektin. Ja mehän jynssättiin. Maanantaina saatiin kolme boksia pestyä, keskiviikolle jätimme loput kolme + boksien ulkopuolet. Ja koska en ilmeisesti saanut touhuta tarpeeksi, keskiviikkoaamun vietin vanhempieni luona -yllätys yllätys- siivoamassa. No okei, kyllä se kämppä mistä muutetaan pois on kiva olla kunnossa... iltapäivällä tosin toinen ystävistäni oli tullut kipeäksi joten kaksistaan jynssäsimme illalla ne loput kolme boksia, niiden ulkoseinät ja pesimme ikkunat. Ja työn tulokset näkyivät kyllä heti.

Myönnettäköön että tämä oli kyllä yksi pahimmista, mutta se on jollain kierolla tavalla kovin palkitsevaa kun näkee muutoksen. Yläosa siis pesty ja uskoisin kaikkien näkevän mikä osa on pesemättä :o)

Sauna olisi nyt poikaa, mutta ettepä usko miten hyvältä jäätelö maistui urakan jälkeen kotimatkalla!

Nakkitarina

Olipa kerran pieni tyttö jonka teki kovasti mieli nakkeja. Se oli kummallista, tyttö kun ei juurikaan pitänyt nakeista. Mutta mieli teki kuitenkin, ja halu kasvoi päivä päivältä kunnes eräänä aurinkoisena aamupäivänä hän kaupassa ollessaan nappasi koriinsa pussillisen prinssinakkeja. "Voi", pieni tyttö ajatteli, "voi nämä nakit ovat varmasti herkullisia!"

Kotiin saapuessaan tytöllä oli jo kova nälkä. Mutta mitä ihmettä sitä söisi nakkien kanssa? Eivät ne sellaisenaan vie nälkää pois. Tyttö muisti pakastimessa olevan pussin ranskalaisia ja päätti paistaa ne nakkien kanssa makoisaksi annokseksi. Uunin lämmetessä tytölle tuli kuitenkin tylsää. Tyttö päätti tehdä jotain, mitä ei ollut ennen tehnyt. Muistinsa varassa hän nappasi nakit kulhoon, otti veitsen mukaan ja istuutui tuolille kulho sylissään. Hän otti yhden nakin käteensä, tutkaili sitä ja sip sup veitsi kävi. Hän nappasi toisen nakin ja sip sup, mutta tällä kertaa jokin meni pieleen ja nakki lensi vieressä odottavan koiran kitaan. Sip sup, tyttö jatkoi nakkien muotoilemista veitsellä. Tehdessään viimeisiä nakkeja tyttö kuuli miten uuni naksahti merkkinä siitä että oli lämmin, joten hän nappasi vielä veistämättömät nakit ja viskoi ne koiran kitaan ja sipsutti keittiöön kulhonsa kera. Tyttö nosti uuninpellin esiin ja kaatoi nakit siihen ranskalaisten kera. Pelti meni uuniin ja munakello asetettiin soimaan tasan kahdentoista minuutin kuluttua.

Kellon pärähtäessä soimaan tyttö nousi tietokoneensa ääreltä ja kipaisi keittiöön katsomaan mitä uunissa tapahtui. Ja voi mitä sieltä nousikaan esiin!

Oli pieniä kukanmuotoisia nakkeja

 (tai ainakin ne yrittivät olla)

Oli perinteisiä mustekalanakkeja

Oli pikkuisia pingviininakkeja

 (nää onnistui huonoiten, toi oikeanpuolimmaisin on kaiketi "paras")

Sekä iloisia rapunakkeja.

Tyttö oli kovin riemuissaan. Hän kokosi nakit ja ranskalaiset lautaselleen ja istahti syömään.

Mutta pettymys oli karvas. Tyttö ei pitänyt nakeista, ne olivat kuin olivatkin pahoja. Ranskalaisetkaan eivät olleet hyviä. Tyttö oli kovin, kovin pettynyt. Hän syyti ruoat koiran kitaan, joka taas oli kovin onnellinen.

Sen pituinen se.

Tämä tarina sisältää fiktiota.

Samaa pskaa päivästä toiseen... Not.

Kotiuduin eilen vihdoin oltuani viime viikosta asti "lomalla" ystävieni luona. Aloitimme "lomani" käymällä Luonnontieteellisessä museossa piiiiiitkästä aikaa kun olin voittanut joskus aikoinani sieltä pari vapaalippua. Kassalla ollut mies katseli vapaalippuja huvittuneena että olivat ne juu aika vanhoja :) Mutta väliäkös tuolla, käypiä lippuja olivat siltikin. Visiitti oli informatiivinen ja meillä oli todella hauskaa, varsinkin Mirkun kanssa kun laiteltiin ihmisen ja lehmän luurangon osasia "oikeille" paikalleen. Että lehmillä on sitten siivet :) ja meikäläisellähän oli se biologia 10, ihan oikeasti...

Lahjatavarakaupassa oli vaikka mitä ihanaa ja mukaan tarttuikin pari juttua. Löysin todella söpön pienen valokuvakehyksen jonka koristeena komeili lehmä. Lisäksi ostin itselleni (ja kaverilleni samanlaisen) lastenkirjan Kauheasta Lepakosta

Taustalla näkyy viikonlopun ajanvietettä.

Kirja on aivan ihana, herttainen, söpö, karvainen ja runomitassa pieni tarina. Ja mainitsinko että pidän lepakoista? Käyn sisäistä kamppailua itseni kanssa pidänkö tämän itse vai annanko veljentytölle. Alan kyllä vahvasti kallistumaan päätöksen pitää kirja itse jos vaikka mun luo tulee joskus lapsivieraita. 

Opetin myös ystävälleni kuinka tehdä niitä aikaisemmin postaamiani sanomalehtikynsiä, päätin näet tehdä uudet kerta olivat jo niin kuluneet meikäläisellä heinätöistä ja ties mistä. Ystäväni teki ihan "tavis" sanomalehtikynnet, itse hyökkäsin sunnuntaihesarin sarjakuvasivulle saksien kanssa.

Kynsistä tuli mielestäni tosi hauskat, pari meni vähän pieleen kun kuvan kohdistaminen oli yllättävän hankalaa :P Tällä kertaa tosin havaitsin ongelman: paperi tahtoi tarttua kynteen kiinni. Oliko kyseessä erilainen kynsilakka kuin mitä käytin viimeksi vai desinfiointiaine, en tiedä. Mutta paperit lähtivät ihan asiallisesti kun varovasti otti pois apuna märkää vanua. Testasimme myös että tekniikka toimii myös mustesuihkutulostimella tulostetuille papereille vaikka muste olikin "vanhempaa" (eli siis seissyt paperissa jo päivätolkulla) joten nyt tällä tekniikalla kynsien koristelulla on vain taivas rajana!

Viikonloppu meni mukavasti leffoja (tai no, lähinnä Supernaturalia) katsoessa ja lautapelejä pelatessa. Sain siinä tuoksinassa virkkuukoukunkin käteen ja koska Mario oli ollut puheenaiheena aikaisemmin niin lopputulos oli sen mukainen.

Eilen sitten kun kärsin jo lievää leffa-/lautapelikrapulaa istahdin ystäväni tietokoneelle kuulokkeet päässä koko päiväksi piirtämään hänen piirtopöydällään. Rakastuin kyllä sillä istumalla ja nyt sitten mietinkin, miten tässä muutenkin huonossa rahatilanteessa saisi jostain hommattua oman piirtopöydän...

Tällaisen leidin sain tuherrettua.

Tänään sitten koitti arkinen aherrus ja aloitin sen siivoamalla olohuonetta. Ja olo on taas sen mukainen. Taidan mennä tekemään vohveliraudalla itselleni toastin, enkä tällä kertaa ajatuksissani länttää sitä juustoa suoraan kuumalle raudalle. Uskokaa meikäläistä, se ei kannata.

Lankaa ja heinää

Toissapäivänä päätin ottaa härkää sarvista ja värjätä elämäni ensimmäistä kertaa lankaa. Ostin Novitan TicoTicoa luonnonvalkoisena ja sitten värihyllylle valitsemaan oikeaa pakettia. Värinä oli mielessä pinkki tai vastaava kummitädin sukkia varten. Luin eri pakettien tekstejä monen monta kertaa ja hyllystä lähti mukaan Nitorin yleisväri, aniliininpunainen. Ei muuta kuin lanka vyyhdille ja ja värilientä tekemään. Ajattelin vähän oikoa lämmityksessä yms. jotta väri ei olisi niin intensiivinen, saa nyt nähdä vaikuttaako se värin tarttuvuuteen.

No, jokatapauksessa koska koskaan ei voi olla tarpeeksi fiksu, tökkäsin vyydin väriaineeseen ihan vapaassa muodossa ja hämmensin soppaa vielä kauhalla, kirjaimellisesti. Ensi kerralla vois laittaa sen vyyhdin kiinnikin.

Siinä menikin sitten loppuilta selvitellessä kerälle sitä epämääräistä myttyä mikä keitoksesta nousi. Annoin tietysti kuivua ensin. Noh, aina oppii jotain uutta.

Eilen oli sitten heinätöiden vuoro tallilla jotta olisi talveksikin hevosille jotain syötävää.

Kuvista ei oikein näy kasojen korkeutta mutta tuo iso pölkky on kattoparru :) 

Kun oli koko päivän laittanut paaleja latoon, heinää löytyi paikoista joihin luulin ettei se olisi päässyt... Mutta tulipahan hepoille syötävää. Kummallista oli kyllä se, että juuri kun oltiin saatu yksi kuorma juuri purettua niin suoraan ladon viereen kurvasi jäätelöauto kuin tilauksesta! Ai että maistuikin hyvälle suklaajäätelö sillä hetkellä...