nimiäiskakku

Sattuipa kerran niin, että veljeni vaimon sisko soitti minulle että hänen työkaverinsa lapsenlapsen ristiäiset olisi jonkin ajan kuluttua ja koska hän oli nähnyt kakun minkä tein veljenpojalleni ristiäisiin, halutiin meikäläiseltä tilata kakku. Olin kieltämättä vähän puulla päähän löyty, minä joka harrastuksen vuoksi silloin tällöin jonkinnäköisen kakun väännän, sainkin yhtäkkiä oikein tilauksen! Ja ihmiseltä joka ei tunne minua! No suostuin ja vaihdettiinkin sitten lapsen äidin kanssa ajatuksia kakun ulkomuodosta ja sisällöstä. Täytteeksi valikoitui pätkismousse ja koristeisiin sain osviittaa ja toiveita. Tämmöinen siitä sitten tuli:

Olin kieltämättä vähän skeptinen kakun suhteen, varsinkin kun jouduin leipomaan kakun kärsien aika mainiosta leukasärystä edellisen päivän hammaslääkäriseikkailuiden takia (revittiin yksi poskihammas pois) mutta pakko sanoa, tällä kertaa kaikki, siis KAIKKI meni jotenkin vaan putkeen! Pohjat onnistui kerralla, täytettä oli juuri tarpeeksi, kreemi oli tarpeeksi paksua ja sokerimassa meni kerralla kakun päälle! En siis kaulinut sitä kuin kerran eikä se revennyt! Yleensä olen aina vähintään kaksi-kolme kertaa saanut kaulia massan ennen kun se on sopivan kokoinen ja paksuinen laitettavaksi kakun päälle eikä se ole revennyt. Koristeetkin meni melko putkeen, ihan hitusen jouduin korjaamaan isoa kukkaa (jossa on muuten vauva sisällä toim. huom.) mutta ei mitään dramaattista.

Toivottavasti kakku on tilaajan toiveiden mukainen ja Onnea vielä Elsa Lyydia nimestä!

Työharjoittelu ja Halloween

Opiskelut edistyy ja ensimmäinen työharjoittelu pukkasi päälle, mikä piti meikäläisen erittäin kiireisenä pari viikkoa. Sain kyllä aika paljon aikaiseksi, mutta muuhun ei aikaa sitten riittänyt pätkääkään. Aloitetaan heti kuvasaasteella meikäläisen töistä:

Näiden lisäksi tein yhden konttorituolin, kuusi istuinta  ja kaverin kanssa yhdessä korjattiin pikkupöytää ja yhtä kaappia. Kaveri vietti toisen työharjoitteluviikon Dubain lämmössä niin täytyy nyt tässä hieman olla kateellinen vaikken niin kuumasta pidäkään.


Meikäläisillä (eli minulla ja mun perheellä) oli kans syntymäpäiviä useammat menneellä kuukaudella niin pitihän niitä kakkuja väännellä, ensin oma kakkuni minkä tein kouluun (tietysti verhoiluaiheisin koristein), sen jälkeen isäni vaahteranlehtikakku. Täytteinä marianne-rahka ja pätkis-rahka.

Kylläpäs sitä nyt hypitään aiheesta toiseen :D Seuraavaksi esittelen teille zombieräiskintäpeli Left 4 Dead-aiheisen korusetin mikä kaverin kanssa tehtiin kutistemuovista:

Sekä Angry Birds-kynsimaalaukseni

Kynsijuttuja on tullut tehtyä tosi paljon vähemmän kun on tuolla verhoomolla kärsineet meikäläisen kynnet melkoisesti eikä semmosiin epätasaisiin nysiin tee mieli maalailla paljon mitään... Joskus sitten taas!

Halloweeniakin vietettiin, meillä oli kavereiden kanssa Vampyyrit vs. Vampyyrintappajat-teemabileet, jonne piti pukeutua joko vampyyriksi tai niiden tappajaksi. Kaverini oli ostanut netistä jotain muovirakeita, mitä sulattamalla sai tehtyä esim. vampyyrihampaita omaan hammaskalustoon sovitettuna joten minä keikistelin vampyyrina koko illan
 

Ja sitten vielä hevosaiheinen kuva, Vinja-tyttelillä oli tässä eräänä päivänä teemabiisinä "Vieläkö on Villihevosia"

Olipas kuvapainotteinen päivitys, nyt viiden tunnin Dance Central-putken ja saunomisen jälkeen ei enää runosuoni kuki ollenkaan. Ensi kerralla sitten lisää läpinöitä!

Myynti-ilmoitus

Laittelen tänne blogiinkin jos joku kiinnostunut vaikka eksyisi:

Myydään hyväkuntoinen Cliff Barnsby koulusatula. Ollut käytössä suomenhevosella, topattu pari vuotta sitten ja sen jälkeen jäänyt muutaman käyttökerran jälkeen pölyttymään. Penkin koko 17,5"

kuvia täältä: http://karvakorvat.kuvat.fi/kuvat/sekalaiset/Myyd%E4%E4n/

Soittele 044-328 5694/Maiju tai lähetä sähköpostia! Marju.Johansson@hus.fi Hintapyyntö 850e/Tarjoa.

Uutta ilmettä

Blogiin ja itse kullekin. Meikäläinen ainakin ajeli taas tukan miltei kokonaan pois niin voi sitten huoletta käyttää pipoa koko syksyn ja talven :)

Ristiäisiin tuli saatua kakku valmiiksi. Ei kyllä ollut ihan mikään helppo keissi... Kakun tein siis kääretorttupohjasuikaleista kierittämällä suuremmaksi ja suuremmaksi (tykkään tehdä tällä keinolla, saa just sen kokosen kakun kuin tarvitsee) ja täytteeksi tuli tai siis, PITI tulla Kinuskikissan ohjeen mukaista blueberry curdia. No ei tullut. Tahna ei onnistunut millään ja loppujenlopuksi täyte oli löllöä-mustikka-tahnaa-kermavaahdon-ja-rahkan-kera. No ei se nyt ihan löllöä ollut sen neljän liivatteen ja  kolmannen rahkapurkin jälkeen mutta silti... Ennen kun sekoitin mössöt keskenään, ja yritin vielä sillä mustikkatahnalla laittaa oman kerroksen ja kerma-rahkalla oman kerroksen, koko kakku vaan levisi. Siis se vaan levähti siihen lautaselle ja oli pakko heittää roskiin, tähän kului yksi kääretorttupohja... No sain kuin sainkin kakun sitten jotenkin koottua vaikka aikamoista palapeliä se kyllä oli... rupesin sitten kaulimaan sokerimassaa siihen päälle. Viidennellä kerralla menin syteen tai saveen ja tulihan siihen sitten kauniita repeämiä. Tässä vaiheessa kello oli jo varmaan yksi yöllä ja kirosin kuin turkkilainen, oli lähellä ettei kakku lentänyt ikkunasta pihalle. Sain kuitenkin jollain ilveellä vähän paikkailtua virheitä ja peitettyä niitä koristeilla.

Seuraavana aamuna, ristiäispäivänä, otin kakun kylmästä ja jäin tutkimaan sitä niin ENKÖ MINÄ P***KELE TÖKÄNNYT SEN KYLKEEN REIÄN PEUKALOLLA. Kyllästyin, työnsin koloon palan sokerimassaa ja värjäsin ja kaulin leveän nauhan koko kakun ympärille. Lopputulos näiden kaikkien ja muidenkin epäonnisten vaiheiden jälkeen näytti tältä:

Ai niin, nuo lenkkaritkin olivat ehtineet hajota jo pari kertaa edellisen illan aikana ja hajosivat taas kerran matkalla...

Kakku kuitenkin maistui ja monet kehuivat, ja saatiin vietettyä mukavat ristiäiset että vielä kerran Onnea Veikko Oskari Heikinpoika ihanasta nimestä!

Elokuu, mihin hävisit?!

Huhhuh, miten mulla on mennyt kuukausi päivittämättä? ja niin paljon on kuitenkin tullut tehtyä? No koitetaan nyt sitten päivittää senkin edestä :D En edes tiedä mistä aloittaisin...

Aloitetaan vaikka siitä että sain vihdoinkin keväällä käymästäni hevostyökurssista kuvan itsestäni ajamassa 3-vuotiaalla Tepsukalla hankmoa pitkin peltoja

Hieno hevonen, toivon että jonain päivänä pääsisin omallakin kaakilla kruisailemaan länget kaulassa!

Sitten voimmekin jatkaa kakkuilulla. Meillä oli tallin "kesäjuhlat" ympättynä samaan syssyyn puumabileiden (eli parin nelikymppisen synttäreiden) kanssa ja meikäläinen teki kakut. Mun piti myös tehdä semmoisia ihania nugaapaloja mutta en jostain syystä saanut niitä onnistumaan millään joten oli ne jätettävä pois :( ai että minua harmitti.

 pussaa kokkia

 Maijun pihjalanmarjakakku

Minnan omenakakku

Vaikka ehkä epäilisi muuta mutta molemmissa kakuissa on sama mariannetäyte :D eli siis vatkattua kermaa, vaniljanmakuista rahkaa ja mariannecrushia. Pihlajanmarjat sokerimassaa ja omenan päällinen vaahtokarkkimassaa. Ja opin taas yhden jos toisenkin asian noiden massojen käsittelystä, ens kerralla taas paremmin. Niin ja kakkujen ulkonäkö on törkeästi apinoitu Kinuskikissalta. Ja onhan nämä aika paljon rumempia kuin hänellä mut ehkä mäkin joskus olen niin taitava :)

Virkkasin tämmöisen kaulahuivin Maijulle (joka on siis kaverini, Minna on hänen kaverinsa jonka olen tavannut vain kerran niin en tähän hätään hänelle saanut lahjaa kehitettyä). Malli on nimeltään Broomstick Lace, löytyy Ravelrystä. Ohjeessa tosin oli vain neljän tuommoisen silmukkahässäkän levyinen huivi, itse yleensä pidän parittomasta luvusta niin tein viisi. Kuvassa lisäksi näkyy viimeiseksi jääneet kynsimaalaukset, en muistanut enää kuvailla niitä vaikka tein ainakin neljä erilaista maalausta vielä kunnes kynsi katkesi ja koulu alkoi niin oli pakko leikata kynnet. Naureskelin itsekseni kun jouduin sentin kynsistä leikkaamaan, olivat päässeet vähän venähtämään... Kyllä mä vielä näitä maalailen ja jos teen jonkun tosi kivan mallin, laitan varmaan ohjeenkin. Hetken kyllä pidän taukoa.

Sitten voinkin vaihtaa aihetta hyvän ystäväni harrastukseen joka on meikäläisen alkanut imaisemaan mukaansa, eli Cosplay. Niille jotka eivät käsitystä tunne, kyse on Costume Playstä eli pukeudutaan erilaisten elokuvien, sarjojen, animaatioiden, sarjakuvien, kirjojen tai pelien hahmoiksi. Cosplay eroaa naamiaisista sillä että cosplayaajat pyrkivät yleensä autenttisuuteen jopa muuttamalla käytöstään hahmoa vastaavaksi ollessaan puvussaan. Noh, itsehän en ole cossaaja mutta kuten mainitsin, hyvä ystäväni tätä harrastaa ja olenkin luvannut että jos heillä on joskus hahmoja joita haluaisivat kuvattavan hevosen kanssa, mun hevonen on käytettävissä. Pääsinkin sitten toteuttamaan lupaustani ja syömään sanani samanaikaisesti, nimittäin ystäväni esitteli minut hänen uudelle ystävälleen joka nimenomaan halusi niitä hevoskuvia mutta oma hevoseni olikin kesälaitumella Somerolla! Sain kuitenkin yhdistettyä pari ihmistä ja niin saatiinkin meidän tallilta Suuri Saksalainen Renny lainaan kuvauksia varten, ja täytyy kyllä myöntää että näytti paljon paremmalta kuin oma likaisenruskea suokkini :D Ja tietysti ystäväni laittoivat minulle sen kameran käteen koska kuulemma olen se jolla on eniten hajua asiasta. No tuumasta toimeen ja niin eräänä aurinkoisena päivänä sain kameraan napattua mm. nämä kuvat

Meillä oli todella mukava päivä, ja mielestäni ehkä jopa taas vähän kehityin kuvaajana. Ilmeisesti niinkin paljon, että sitten tuossa menneellä viikonloppuna nämä samat ystäväni Tampereella Traconissa sysäsivät minulle taas kameran ja lopputulos näytti suurinpiirtein tältä

Ja kävihän siinä sitten niin, että en itse ole cossaaja mutta Traconiin tuli tehtyä sitten se ensimmäinen oma cossi...

Beetlejuice, Beetlejuice, Beetleju-... No minähän se raitapuvussa siinä.

Kesä kuitenkin loppuu aina ja tänä syksynä aloitinkin sitten pitkästä aikaa opinahjossa, tällä kertaa kouluttautumassa huonekaluverhoilijaksi. Ainakin tällein alussa on ollu kivaa ja olen pari projektiakin jo tehnyt. Ensimmäisenä teimme jokainen itsellemme neulatyynyt

Tyylilleni uskollisena hieman rock-henkiset.

Seuraavaksi teimme erittäin rumasta kankaasta harjoitustyynyjä ja sensellaista, sitten alkoi pikkuhiljaa omien projektien tekeminen ja minulla kun oli verhoilijajakkara rikki, lähdettiin sitä korjaamaan. Sain itse päättää värit ja kuviot keinonahasta ja koska KOSKAAN ei voi tehdä asioita liian helposti...

Siinä oli Riikalla ihmettelemistä että mitenhän ne raidat menikään :D Yksi raita ei kohdistunut ollenkaan ja se minua harmittaa mutten todellakaan tiedä mitä siinä tapahtui. Ensi kerralla uudestaan sitten. Kyllä nyt keplaa istuksia...

Aloitimme myös rahien tekemisen, ensi viikolla siihen tehdään vielä päällikangas ja jalat petsataan tai maalataan. Haluaako joku nyt itselleen uniikin täysin käsityönä tehdyn rahin? :D Tämä olisi nimittäin tarkoitus myydä.

Hyvä myyntitilaisuus tulee vastaan huomenna jolloin on tulevan kummipoikani ristiäiset. Niin, piti meikäläisenkin taas liittyä kirkkoon, mitäpä en tekisi suosikkiveljenpoikani eteen. Ai niin, hän on se ainoa veljenpoika... :D Sain myös kunnian tehdä kakun ristiäisiin, sen aion leipoa tänään mutta koristeita on jo valmiina

Lampaan ohjeita en enää muista mistä löysin mutta kenkien ohje löytyy Mansikkamäeltä missä on muutenkin kaikkea aivan ihanaa, kannattaa käydä tsekkaamassa Eben jutut!

Huh, siinä olikin sitten tekstiä ja kuvia kuukauden edestä. Toivottavasti ens kerralla muistan päivittää vähän aikaisemmin, nyt alkaa taas lisää tohinaa kun hevoseni tulee kotiin kesälaitumelta tänään ♥

Black and white poncho

Yhteishyvästä löytyvän ponchon ohje englanniksi :)


Okay, so I decided to try and translate this pattern since I find it really pretty and everyone that has seen the poncho, loves it. Here goes nothing:

Black and White Poncho

design by Anne-Maija Immonen

Yarn used: Novita Isoveli black 200gr. and Novita Isoveli natural white 100gr. For those who live somewhere else than Finland, the yarn is 100gr = 130m and 10cm is about 15 sts and 18 rows.
Needles used: US 10 - 6.0mm circular needle.
Size: length - 49cm, hem - 138cm


Create 196 sts in black. K 5 rows. Start the chart. While knitting the pattern, start decreasing.

First decrease at 30th row *k2tog, k2*. repeat *-* until end of row = 147sts.

Second decrease at 49th row: *k2tog, k2, k2tog, 1k* repeat *-* until end of row = 105sts.

Third decrease at 62nd row: *k2tog, k1* repeat *-* until end of row = 70sts.

When you have finished the chart, knit the rest with black. 2nd row *k2tog, k1* repeat until 1sts is left on the row, k1 = 47sts.

Knit 4 rows with these sts and cast off.

The chart (click to enlarge)

If you find any oddities on the pattern, please let me know! I did not design this, all credit to Anne-Maija Immonen, I merely tried to translate it.

Läträtään vedellä

Viime viikonloppua edeltävä muutama päivä tuli vietettyä ystäväni mökillä parin muun ystävän ja koirien kanssa. Aah, koskaan en ole osannut kaivata järvenrantamökkiä mutta on se vaan kiva kun voi mennä lillumaan veteen jos huvittaa... Verttikin otti suuren ilon irti kun mukaan oli pakattu Se Maailman Paras Frisbee jota piti hakea vedestä uudestaan, uudestaan, uudestaan ja uudestaan...

 Pari eeppisintä hyppyä laiturilta, ystäväni puolivuotias lapinkoiranarttu Donna katseli silmä kovana miten homma toimii... Ei tosin itse uskaltanut loikkia samalla tavalla kun tämä meidän vesipeto. Ja joku vielä joskus sanoi ettei lapinkoirat pidä uimisesta, olen kyllä hyvin nohevasti eri mieltä. Mutta eipä meidän merileijonalla (tai järvileijona se kai oikeastaan on) ole kohta pohjavillaa kun on kaikki jouduttu nyhtämään pois - takkujen muodossa. En käsitä miten kolmesta uivasta lapinkoirasta ainoastaan mun koiralle tulee takkuja... Toisaalta, eipä häntä haittaa tämmösillä keleillä että on vähän kevyempi turkki.

Muuten mökillä vaan grillattiin ja pelattiin Aliasta ja Bang!ia. Bang! oli kyllä äärimmäisen koukuttava peli, pitäisi semmonen jostain hankkia mutta eivät pirulaiset ole tuoneet sitä Suomeen. Me pelasimme korteilla, joissa tekstit oli italiaksi ja englanniksi! Toisaalta varsinkin ne italialaiset termit olivat niin hienoja että vielä unissaankin huudettiin MANCATO!

No, kotiin oli palattava ja arki aloitettava. Vielä viikonloppu lööbailua ja sitten hihat heilumaan ja tallille siivoamaan. Olin nääs buukannut meikäläisella ja näille mökilläkin olleille ystävilleni karsinoiden pesuprojektin. Ja mehän jynssättiin. Maanantaina saatiin kolme boksia pestyä, keskiviikolle jätimme loput kolme + boksien ulkopuolet. Ja koska en ilmeisesti saanut touhuta tarpeeksi, keskiviikkoaamun vietin vanhempieni luona -yllätys yllätys- siivoamassa. No okei, kyllä se kämppä mistä muutetaan pois on kiva olla kunnossa... iltapäivällä tosin toinen ystävistäni oli tullut kipeäksi joten kaksistaan jynssäsimme illalla ne loput kolme boksia, niiden ulkoseinät ja pesimme ikkunat. Ja työn tulokset näkyivät kyllä heti.

Myönnettäköön että tämä oli kyllä yksi pahimmista, mutta se on jollain kierolla tavalla kovin palkitsevaa kun näkee muutoksen. Yläosa siis pesty ja uskoisin kaikkien näkevän mikä osa on pesemättä :o)

Sauna olisi nyt poikaa, mutta ettepä usko miten hyvältä jäätelö maistui urakan jälkeen kotimatkalla!

Nakkitarina

Olipa kerran pieni tyttö jonka teki kovasti mieli nakkeja. Se oli kummallista, tyttö kun ei juurikaan pitänyt nakeista. Mutta mieli teki kuitenkin, ja halu kasvoi päivä päivältä kunnes eräänä aurinkoisena aamupäivänä hän kaupassa ollessaan nappasi koriinsa pussillisen prinssinakkeja. "Voi", pieni tyttö ajatteli, "voi nämä nakit ovat varmasti herkullisia!"

Kotiin saapuessaan tytöllä oli jo kova nälkä. Mutta mitä ihmettä sitä söisi nakkien kanssa? Eivät ne sellaisenaan vie nälkää pois. Tyttö muisti pakastimessa olevan pussin ranskalaisia ja päätti paistaa ne nakkien kanssa makoisaksi annokseksi. Uunin lämmetessä tytölle tuli kuitenkin tylsää. Tyttö päätti tehdä jotain, mitä ei ollut ennen tehnyt. Muistinsa varassa hän nappasi nakit kulhoon, otti veitsen mukaan ja istuutui tuolille kulho sylissään. Hän otti yhden nakin käteensä, tutkaili sitä ja sip sup veitsi kävi. Hän nappasi toisen nakin ja sip sup, mutta tällä kertaa jokin meni pieleen ja nakki lensi vieressä odottavan koiran kitaan. Sip sup, tyttö jatkoi nakkien muotoilemista veitsellä. Tehdessään viimeisiä nakkeja tyttö kuuli miten uuni naksahti merkkinä siitä että oli lämmin, joten hän nappasi vielä veistämättömät nakit ja viskoi ne koiran kitaan ja sipsutti keittiöön kulhonsa kera. Tyttö nosti uuninpellin esiin ja kaatoi nakit siihen ranskalaisten kera. Pelti meni uuniin ja munakello asetettiin soimaan tasan kahdentoista minuutin kuluttua.

Kellon pärähtäessä soimaan tyttö nousi tietokoneensa ääreltä ja kipaisi keittiöön katsomaan mitä uunissa tapahtui. Ja voi mitä sieltä nousikaan esiin!

Oli pieniä kukanmuotoisia nakkeja

 (tai ainakin ne yrittivät olla)

Oli perinteisiä mustekalanakkeja

Oli pikkuisia pingviininakkeja

 (nää onnistui huonoiten, toi oikeanpuolimmaisin on kaiketi "paras")

Sekä iloisia rapunakkeja.

Tyttö oli kovin riemuissaan. Hän kokosi nakit ja ranskalaiset lautaselleen ja istahti syömään.

Mutta pettymys oli karvas. Tyttö ei pitänyt nakeista, ne olivat kuin olivatkin pahoja. Ranskalaisetkaan eivät olleet hyviä. Tyttö oli kovin, kovin pettynyt. Hän syyti ruoat koiran kitaan, joka taas oli kovin onnellinen.

Sen pituinen se.

Tämä tarina sisältää fiktiota.

Samaa pskaa päivästä toiseen... Not.

Kotiuduin eilen vihdoin oltuani viime viikosta asti "lomalla" ystävieni luona. Aloitimme "lomani" käymällä Luonnontieteellisessä museossa piiiiiitkästä aikaa kun olin voittanut joskus aikoinani sieltä pari vapaalippua. Kassalla ollut mies katseli vapaalippuja huvittuneena että olivat ne juu aika vanhoja :) Mutta väliäkös tuolla, käypiä lippuja olivat siltikin. Visiitti oli informatiivinen ja meillä oli todella hauskaa, varsinkin Mirkun kanssa kun laiteltiin ihmisen ja lehmän luurangon osasia "oikeille" paikalleen. Että lehmillä on sitten siivet :) ja meikäläisellähän oli se biologia 10, ihan oikeasti...

Lahjatavarakaupassa oli vaikka mitä ihanaa ja mukaan tarttuikin pari juttua. Löysin todella söpön pienen valokuvakehyksen jonka koristeena komeili lehmä. Lisäksi ostin itselleni (ja kaverilleni samanlaisen) lastenkirjan Kauheasta Lepakosta

Taustalla näkyy viikonlopun ajanvietettä.

Kirja on aivan ihana, herttainen, söpö, karvainen ja runomitassa pieni tarina. Ja mainitsinko että pidän lepakoista? Käyn sisäistä kamppailua itseni kanssa pidänkö tämän itse vai annanko veljentytölle. Alan kyllä vahvasti kallistumaan päätöksen pitää kirja itse jos vaikka mun luo tulee joskus lapsivieraita. 

Opetin myös ystävälleni kuinka tehdä niitä aikaisemmin postaamiani sanomalehtikynsiä, päätin näet tehdä uudet kerta olivat jo niin kuluneet meikäläisellä heinätöistä ja ties mistä. Ystäväni teki ihan "tavis" sanomalehtikynnet, itse hyökkäsin sunnuntaihesarin sarjakuvasivulle saksien kanssa.

Kynsistä tuli mielestäni tosi hauskat, pari meni vähän pieleen kun kuvan kohdistaminen oli yllättävän hankalaa :P Tällä kertaa tosin havaitsin ongelman: paperi tahtoi tarttua kynteen kiinni. Oliko kyseessä erilainen kynsilakka kuin mitä käytin viimeksi vai desinfiointiaine, en tiedä. Mutta paperit lähtivät ihan asiallisesti kun varovasti otti pois apuna märkää vanua. Testasimme myös että tekniikka toimii myös mustesuihkutulostimella tulostetuille papereille vaikka muste olikin "vanhempaa" (eli siis seissyt paperissa jo päivätolkulla) joten nyt tällä tekniikalla kynsien koristelulla on vain taivas rajana!

Viikonloppu meni mukavasti leffoja (tai no, lähinnä Supernaturalia) katsoessa ja lautapelejä pelatessa. Sain siinä tuoksinassa virkkuukoukunkin käteen ja koska Mario oli ollut puheenaiheena aikaisemmin niin lopputulos oli sen mukainen.

Eilen sitten kun kärsin jo lievää leffa-/lautapelikrapulaa istahdin ystäväni tietokoneelle kuulokkeet päässä koko päiväksi piirtämään hänen piirtopöydällään. Rakastuin kyllä sillä istumalla ja nyt sitten mietinkin, miten tässä muutenkin huonossa rahatilanteessa saisi jostain hommattua oman piirtopöydän...

Tällaisen leidin sain tuherrettua.

Tänään sitten koitti arkinen aherrus ja aloitin sen siivoamalla olohuonetta. Ja olo on taas sen mukainen. Taidan mennä tekemään vohveliraudalla itselleni toastin, enkä tällä kertaa ajatuksissani länttää sitä juustoa suoraan kuumalle raudalle. Uskokaa meikäläistä, se ei kannata.

Lankaa ja heinää

Toissapäivänä päätin ottaa härkää sarvista ja värjätä elämäni ensimmäistä kertaa lankaa. Ostin Novitan TicoTicoa luonnonvalkoisena ja sitten värihyllylle valitsemaan oikeaa pakettia. Värinä oli mielessä pinkki tai vastaava kummitädin sukkia varten. Luin eri pakettien tekstejä monen monta kertaa ja hyllystä lähti mukaan Nitorin yleisväri, aniliininpunainen. Ei muuta kuin lanka vyyhdille ja ja värilientä tekemään. Ajattelin vähän oikoa lämmityksessä yms. jotta väri ei olisi niin intensiivinen, saa nyt nähdä vaikuttaako se värin tarttuvuuteen.

No, jokatapauksessa koska koskaan ei voi olla tarpeeksi fiksu, tökkäsin vyydin väriaineeseen ihan vapaassa muodossa ja hämmensin soppaa vielä kauhalla, kirjaimellisesti. Ensi kerralla vois laittaa sen vyyhdin kiinnikin.

Siinä menikin sitten loppuilta selvitellessä kerälle sitä epämääräistä myttyä mikä keitoksesta nousi. Annoin tietysti kuivua ensin. Noh, aina oppii jotain uutta.

Eilen oli sitten heinätöiden vuoro tallilla jotta olisi talveksikin hevosille jotain syötävää.

Kuvista ei oikein näy kasojen korkeutta mutta tuo iso pölkky on kattoparru :) 

Kun oli koko päivän laittanut paaleja latoon, heinää löytyi paikoista joihin luulin ettei se olisi päässyt... Mutta tulipahan hepoille syötävää. Kummallista oli kyllä se, että juuri kun oltiin saatu yksi kuorma juuri purettua niin suoraan ladon viereen kurvasi jäätelöauto kuin tilauksesta! Ai että maistuikin hyvälle suklaajäätelö sillä hetkellä...

Uutisia käsissä

Tänään kävimme Vertin kanssa kastroinninjälkeisessä haavatarkissa, ja hoitaja varmisti että haava on parantunut hyvin. Sen tosin jo tiesinkin ainakin osittain, Vertti on viimeiset kolme päivää ollut ihan normaali (Vertti siis leikattiin kaksi viikkoa sitten tiistaina) ja juossut kuin viitapiru kun olen päästänyt sen vapaana remuamaan. Vertillä oli myös leikkiseuraa koko juhannus joten jos se nyt kotona sitten nukkuu vähän enemmän niin en ihmettele yhtään :)

Lakkailin myös kynsiä tänään taas ja kliksuttelin itseni youtubeen saamaan inspiraatiota että mitä lakkaisi, olen marmorikynsiä tehnyt nyt useampia ja koska se on niin pitkäkestoista puuhaa, päätin kokeilla jotain helpompaa ja löysinkin videon kuinka tehdä Sanomalehtikynnet.

Että nyt meikäläisen kynsissä vilkkuu sanoja sunnuntaihesarin ulkomaanuutisista.

Jos jotakuta kiinnostaa tämmöiset tehdä eikä jaksa/halua youtubeen mennä niin tässä ohjeet pähkinänkuoressa:

Lakkaa kynnet valkoisella tai vaaleanharmaalla lakalla (muista kunnon pohjalakka, itse käytän Trindin Nail Hardeneria) ja anna kuivua kokonaan. Laita pieneen kuppiin esim. yskänlääkemittaan desinfiointiainetta tai nestemäistä käsidesiä ja revi sanomalehtipalat valmiiksi paloiksi. Liota työstettävää kynttä desinfiointiaineessa noin 5 sek. (tästä löysin myös ohjeen jossa jotkut liottavat sen sanomalehtipalan siellä desinfiointiaineessa, mutta henk koht kynttä liottamalla se sanomalehti ei sottaa sitten muita paikkoja niin paljoa) ja paina sanomalehti kynnen päälle, rullaile sormella päältä jotta mustetta tarttuu joka puolelle. Poista lehdenpala, anna kuivahtaa ja lakkaa kirkkaalla päällyslakalla päälle ja voilá: Sanomalehtikynnet.
Tarvikkeet: aluslakka, valkoinen kynsilakka, kirkas päällyslakka, desinfiointiainetta/nestemäistä käsidesiä, pieni kuppi ja sanomalehti.

Jos mustetta tarttuu sormiin niin niistä pääsee topsilla ja asetonilla nopeasti eroon :)

Juhannusneuleita

Tässä onkin Juhannus mennyt mukavasti sisätiloissa vaikka kyllä sitä välillä piti nokka tuonne uloskin työntää.

Mutta koska olen viettänyt aikaa ystävieni luona jossa asuu myös kaksi koiraa ja yksi kissa (ja tähän soppaan lisätään vielä meikäläisen oma koira) on combo niin hurja ettei uhreilta voida välttyä. Tällä kertaa kovan kohtalon sai kokea eräs lankakeräni, jonka olin ottanut mukaan tehdäkseni mummolleni tossut kylmiä ilmoja varten.

 

Kyllähän tuosta kerästä varmaan vielä häthätää tossut tekisi (tein jo yhden mallikappaleen eikä siihen lankaa mennyt paljoa mutta tossu on liian iso) mutta pitäisi purkaa kaikki tuo punainen pois... Ja langastahan on jo leikattu irti reilu metrin pätkä ällöttävää verellä tahriutunutta lankaa jonka ystäväni kaivoi pentukoiransa kidasta. Kissa oli kuljettanut langan paikkaan x, josta pentu oli saanut langan kiinni paikassa y jossa se söi tuoretta lihaluuta suoraan pakastealtaasta. Että näin. Henk. koht. tämä episodi vähän ehkä latisti tunnelmia kun olin suunnitellut tossuista niin söpöt mutta ei auta muu kuin saksia kaikki likaantunut lanka pois tämän ennen puhtaanvalkean kerän päältä. Ajatuskin kammoksuttaa paljonko lankaa joutuu sitten heittämään pois...

Noh, tekevälle sattuu niin sanotaan.

Onneksi kuitenkin tämä on toistaiseksi ainoa eläinten kynsiin päätynyt lanka. Sain tehdä ihan rauhassa (muutaman kissan tassunheilautuksen ja napakan kuonoon näpäytyksen jälkeen) seuraavaksi toivottavasti valmistuvaa isohkoa projektiani ja se edistyykin ihan mukavasti. Sain myös annettua ponchon ystävälleni mutta koska olen hätäinen ja kuva siitä piti saada heti, pakotin hänet hienovaraisesti avaamaan paketin ja laittamaan uuden vaatekappaleensa päälle että pääsen nettiin jakamaan kuvan siitä :D

Yksi "hirviöistä" pääsi myös mukaan kuvaan.

Olen melko tyytyväinen tähän, siinä on kyllä virheitä omaan silmään niin että sattuu ja neuleohjeen kuvassa mustaa oli enemmän kuin tässä meikäläisen versiossa mutta hällä väliä, lahjan saaja ihastui yllätyslahjaansa ja on siitä kovasti kiitellyt. Ihanaa kun saa annettua jotain sellaista josta toinen oikeasti pitää ja tulee käyttämään!

Sain myös otettua kuvan uusimmista ihanista villasukistani. Täytyy aloittaa jo seuraavat että on sitten talvella tarpeeksi sukkia. Totesin että pakko on tehdä kaikki omat sukat koska niitä en ole hävittänyt... Hommasin just 30cm pyöröt sitä varten että sukkien tikuttelu voisi olla nopeampaa.

Näiden sukkien ohje löytyi Ullasta enkä muuttanut sitä muuten kuin varsien pituutta ja varvasosan kavennukset. Lankana oli Nallen ihana karpaloinen. Sukat oli kyllä tarkkaa työtä koska lankaa ei jäänyt jäljelle juuri ollenkaan... Mutta parempi niin, eipä jäänyt pientä kerää pyörimään lankalaatikon pohjalle.